Cheaper by the dozen : Economies of scale in domestic work

Intra-family distribution of resources is an important factor of family well-being. Different equivalence scales (e.g. consumer units) have been produced and used to adjust the economic resources of households with different characteristics. However, these studies ignore time as an intra-family resource. Time use as an element of household production can be examined taking into account the household size. In this paper we will explore the economies of scales in domestic work time. The paper examines how the total domestic work time of the family is affected by the size and structure of the family, and what kind of economies of scale can be found. Particularly we focus on childcare, food preparation, laundry and cleaning. Additionally, we examine how family size affects the mother's, father's and children's share of domestic work time. We analyse the Finnish time use data collected by Statistics Finland (1999-2000). For our study the individual-based data were reorganized into household based-data as the sum of the time use of family members. The results indicate, firstly, that the time for domestic work increases with family size, yet, in general, it decreases per family member. However, the couples offer an interesting exception. They use more time per person to domestic work than singles. Secondly, the mother's and father's share of housework time decreases with family size. Thirdly, the changes in time use vary by household task. Biggest benefits are gained in childcare and laundry. Finally, we will discuss the importance of family size when analysing domestic work and its intra-family allocation

Ravintoloiden ruokapalveluiden alv-alennus ja hintakehitys vuonna 2010

Ruokapalveluiden arvonlisävero aleni Suomessa vuoden 2010 heinäkuussa 22 prosentista 13 prosenttiin. Tutkimus selvittää ravintoloiden ruokapalveluiden hintojen kehitystä vuoden 2010 toukokuusta syyskuuhun eri puolilta maata kootun hintaseuranta-aineiston avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten arvonlisäveron alennus siirtyi ruokapalveluiden kuluttajahintoihin. Lisäksi ravintoloiden toteutuneiden hintamuutosten perusteella esitetään laskennallisia arvioita arvonlisäveron muutoksen välittömistä vaikutuksista ruokapalveluiden kysyntään. Hintakeräykset osoittivat, että vuoden 2010 heinäkuussa voimaan tullut arvonlisäveron alennus laski ruokapalveluiden kuluttajahintoja koko toimialalla keskimäärin 4,1 prosenttia. Hintaseurannan mukaan Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n jäsenravintoloissa hinnat laskivat keskimäärin 5,7 prosenttia. Muissa eli järjestäytymättömissä ravintoloissa hinnat putosivat keskimäärin 1,8 prosenttia. Arvonlisäveron alennus siirtyi ravintoloiden kuluttajahintoihin parhaiten ketjuihin kuuluvissa kahviloissa, liikenneasemaravintoloissa ja ketjupizzerioissa. Hinnat laskivat ainakin jonkin verran kaikissa ravintolatyypeissä lukuun ottamatta järjestäytymättömiä ketjuihin kuulumattomia pizzeriatyyppisiä ravintoloita. Niissä arvonlisäveron alennuksen vaikutuksen näkymättömyys voi johtua ainakin osittain siitä, että informaatio arvonlisäveron alentamisesta ei tavoittanut yrittäjiä tarpeeksi hyvin tai sitten sitä ei osattu tulkita oikein. Eri ravintolatyypit veivät arvonlisäveron alennuksen hintoihin parhaiten niissä ravintola-annoksissa, jotka edustavat kunkin ravintolatyypin ominta toiminta-aluetta. Esimerkiksi ketjukahviloissa alv:n alennus siirtyi erityisen hyvin kahvin, erikoiskahvin ja suolaisen kahvileivän hintoihin. Arvonlisäveron yhdeksän prosenttiyksikön alennuksesta seurasi tutkimuksen hintaseurannan tuottamien tulosten perusteella keskimäärin 4,1 prosentin lasku ruokapalveluiden kuluttajahintoihin. Tämä merkitsee hintajouston perusteella 4,2 prosentin kasvua ruokapalveluiden kysyntään. Laskennallisesti välittöminä vaikutuksina ruokapalveluiden kokonaismyynti lisääntyy tällöin vähintään 150 miljoonalla eurolla ja vastaavasti ruokapalveluiden työpaikkojen kokonaismäärä kasvaa 2 000-2 200 kappaleella. Arvonlisäveron alennuksen lisäksi myös muut seikat vaikuttavat ravintola-alan myyntiin ja työllisyyteen myönteisesti. Tällaisia kodin ulkopuolella tapahtuvan syömisen osuutta ruoan kokonaiskulutuksesta lisääviä tekijöitä ovat ainakin ruokailutottumusten muutokset, nuorempien ikäluokkien ulkona ruokailun yleisyys sekä yleinen elintason nousu

Elintarvikkeiden alv-alennus ja hintakehitys : Hintaseurannan tulokset ja katsaus kuluttajahintaa määrittäviin tekijöihin

Elintarvikkeiden arvonlisävero aleni Suomessa vuoden 2009 lokakuussa 17 prosentista 12 prosenttiin. Tutkimus selvittää arvonlisäveron alennuksen vaikutuksia kuluttajahintoihin. Vaikutuksia tutkittiin eri puolilta maata kootun hintaseuranta-aineiston avulla sekä tarkastelemalla elintarvikkeiden hintakehitystä pidemmällä aikavälillä eri tilastotietojen avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan arvonlisäveron lisäksi myös muita elintarvikkeiden hintaan Suomessa vaikuttavia tekijöitä, jotka ovat peräisin sekä koti- että maailmanmarkkinoilta. Hintaseurannan tulokset osoittavat arvonlisäveron alennuksen siirtyneen elintarvikkeiden hintoihin täysimääräisenä. Vuoden 2009 lokakuussa elintarvikkeet olivat keskimäärin 5,7 prosenttia edullisempia kuin edelliskuussa ja vuositasolla keskimäärin 5,6 prosenttia edullisempia. Hieman arvonlisäveron alennuksen laskennallista vaikutusta (-4,3 %) suurempi hintojen alennus johtui osaksi sesonkituotteiden, kuten vihannesten ja hedelmien alhaisista hinnoista. Mikäli elintarvikkeiden hintakehitystä tarkastellaan ilman tuoreita vihanneksia, elintarvikkeet olivat lokakuussa 2009 keskimäärin 5,2 prosenttia halvempia kuin syyskuussa 2009. Verrokkiryhmänä toimineiden non-food-tuotteiden hinnoissa ei syksyllä 2009 tapahtunut muutosta. Arvonlisäveron alentamista seuranneina kuukausina elintarvikkeiden hinnat nousivat hieman. Vuoden 2010 tammikuussa elintarvikkeet maksoivat keskimäärin 1,7 prosenttia enemmän kuin vuoden 2009 lokakuussa. Hintavertailussa olleissa elintarvikkeissa brändituotteet olivat keskimäärin selvästi kalliimpia kuin private label -tuotteet. Hintaseurannan aikana valmisruokien hinnat laskivat huomattavasti puolivalmisteita ja raaka-aineita lievemmin ja hitaammin. Kansainvälisen hintavertailun mukaan elintarvikkeiden hinnat nousivat Suomessa pitkään hitaammin kuin EU:n alueella keskimäärin. Suomen EU-jäsenyyden aikana ruoan reaalihinta ylitti ensimmäisen kerran vuoden 1995 tason vasta vuonna 2008. Vuoden 2008 aikana elintarvikkeiden kuluttajahinnat nousivatkin Suomessa poikkeuksellisen paljon suhteessa unionin keskimääräiseen tasoon. Useimpiin unionin maihin nähden elintarvikkeiden hintojen nousu alkoi Suomessa viiveellä ja myös hintojen nousu pysähtyi viiveellä. Öljyllä ja muilla energialähteillä on tärkeä merkitys suomalaisen ruoan tuotannossa ja jakelussa. Niiden hintojen selvä nousu vuodesta 2007 vuoteen 2008 osuu yhteen elintarvikkeiden hintojen nousun kanssa Suomessa. Voidaan arvioida, että energian hinta on yksi selittäjä ruoan hinnan nousulle

Käyttäjäkokemuksia kotitalouspalveluista : Mistä laadulle takuu?

Tutkimuksessa tarkastellaan kotitalouspalveluita käyttävien kotitalouksien kokemuksia ja näkemyksiä palveluista. Keskeisinä tarkastelun kohteina olivat asiakkaiden tärkeimmät valintaperusteet palveluyritystä etsittäessä ja kriteerit palvelujen laatua arvioitaessa. Lisäksi selvitettiin muun muassa kokemuksia käytettyjen palvelujen laadusta ja kotitalouspalvelujen roolista omassa arjessa. Tutkimusaineisto koostuu 292 kotitalouden vastauksesta lomakekyselyyn. Kyselylomakkeiden välityksessä avustivat aikuiskoulutusoppilaitokset ja kotitalouspalveluyrittäjät. Asiakaskyselylomakkeen jakelutavan ja pienen otoskoon vuoksi voidaan sanoa, että kyseessä on näyte kotitalouspalveluasiakkaista. Aineisto koostui taustoiltaan erilaisista kotitalouspalveluasiakkaista, ja useimmilla vastanneista oli palvelujen ostamisesta monivuotinen kokemus. Siten vastaajilla oli arvokasta kokemukseen perustuvaa tietoa kotitalouspalvelujen toimivuudesta ja kokemusperäisiä näkemyksiä palveluista. Kotitalouspalvelujen asiakkaat pitävät tärkeimpinä laatutekijöinä hyvää työn jälkeä, huolellisuutta ja siisteyttä. Myös aikataulussa pysyminen, yksilöllisten toiveiden huomioon ottaminen ja valitusten jälkeinen työnlaadun parantaminen on tärkeää. Palvelujen onnistuneisuus kulminoituu pääosin asiakaspalvelijan ominaisuuksiin ja taitoihin. Palveluntarjoajaan tyytymättömät asiakkaat puolestaan olivat vaihtaneet yritystä useimmissa tapauksissa juuri huonon työntuloksen vuoksi. Useimmat asiakkaat olivat kuitenkin tyytyväisiä saamaansa palveluun. Palveluyrityksen valinnassa painottuivat monien aiempien tutkimusten tapaan tuttujen hyvät kokemukset yrityksestä. Tuttujen hyviä kokemuksia pidetään luotettavana takeena hyvälle palvelulle, samoin luotettavaa markkinointia ja yrityksen kuulumista ennakkoperintärekisteriin. Yrityksen edulliset hinnat, suomalaisuus tai läheinen sijainti eivät olleet yhtä keskeisiä valintakriteerejä. Asiakaskokemuksen myötä edullisen hinnan merkitys kotitalouspalvelujen valintakriteerinä kuitenkin vähentyy ja palvelun laadun merkitys korostuu. Tutkimukseen vastanneet kotitalouspalvelujen käyttäjät kokivat palvelujen parantavan elämisen laatua ja helpottavan arkea merkittävästi. Iäkkäillä palvelujen käytön syynä korostuivat omat fyysiset rajoitukset. Lapsiperheissä ja muissa nuorempien talouksissa palveluita ostettiin yhä useammin helpottamaan kiirettä ja tuomaan mukavuutta. Tyypillisiä ostettavia kotitalouspalveluita ovat esimerkiksi siivousapu ja remontit, mutta myös monia muita palveluja, joista voi saada kotitalousvähennystä, oli käytetty. Kotitalouspalvelujen laajenemista rajoittaa kuitenkin luottamuspula, palvelujen käyttäjät toivoisivat palveluiden välittäjiltä laadun varmistusta. Useimpien mielestä ulkopuolinen laatuarviointi lisäisi luottamusta yritykseen ja helpottaisi palvelujen hankkimista. Kotitalouspalveluyrityksille annettava laatutunnustus on kehitteillä, mutta ei vielä ole käytössä. Tutkimus liittyy kotityöpalvelualan laatujärjestelmän kehittämishakkeeseen, "Laatu ratkaisee - innovaatioverkosto kotityöpalvelualan kehittäjänä". Hanketta koordinoi TTS ja rahoitus on saatu Manner-Suomen ESR ohjelmasta "Työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis-, innovaatio- ja palvelujärjestelmien kehittäminen"

Household production and consumption in Finland 2001 : Household satellite account

The Household Satellite Account aims to make visible the non-market production of households, which is only partially covered in the National Accounts. All economic analyses depend on systematic data compiled in a given, structured format. However, no such data have been available for household production, so far. The purpose of the satellite account is to fill this gap. The Household Satellite Account measures and describes the value of the goods and services produced by households for their own final consumption. The main part of household production is outside the scope of GDP. Satellite Account is conceptually consistent with the core national accounts, and it enables to produce extended national accounts that include both core accounts and household production. Such extended national accounts give a somewhat different picture of economic development than the core national accounts. They are of particular interest in the analysis of long-term economic development or in the comparison of levels of production in different economies. The Finnish Household Satellite Account has been compiled in compliance with Eurostat and SNA93 guidelines. Some effort has also been made to further develop the Eurostat method. Accounts have been compiled for ten different types of households and for different principal functions of household production, i.e. providing housing, meals and snacks, clothing, care, and volunteer work. Also shopping and travel related to unpaid work are shown separately. The Finnish Household Satellite Account describes household production in 2001. Production not included in the national accounts is valued by using the input method. The data sources used in compiling the account were Statistics Finland's Time Use Survey in 1999-2000, the 2001-2002 Household Budget Survey, wage and salary statistics as well as National Accounts figures for 2001. The total output value of household production in 2001 was 81.6 billion euros. Gross value added in household production was 62.8 billion euros, of which 13 per cent was included in the national accounts. The GDP is increased by 40 per cent and household consumption by almost 60 per cent when production excluded from the national accounts are included in the figures. Among the various principal functions of household production, the highest gross value added figure was recorded for housing. Its share was 43 per cent of all household production. Meals and snacks accounted 27 per cent of household production. The volume of output varied in different types of households. Output was highest in families with small children and lowest in young single-person households. Output increased markedly with the age of the household's reference person, both among people living alone and couples. Household structure and the age of household members had a greater impact on output than gross household income. Extended national accounts time series will provide a valuable tool for monitoring changes in economic development. In the future the aim is to compile household satellite accounts on a regular basis at a five-year interval or more often using data from the national accounts, the Household Budget Survey and the Time Use Survey

Kotitalouksien palkaton tuotanto ja ostopalvelujen käyttö

Kotitalouksien palkaton työ oman kotitalouden hyvinvoinnin edistämiseksi jää pääosin kansantalouden tilinpidon ja bkt:n ulkopuolelle. Tästä syystä kotitaloustuotannon merkitys taloudessa ja kulutusmahdollisuuksien lisääjänä on jäänyt vaille huomiota. Tässä raportissa esitetään kotitalouksien tekemän työn ja tuottamien palvelujen arvo vuonna 2006. Laskelmat on laadittu kansantalouden tilinpidon mallin mukaan kotitaloustuotannon satelliittitiliksi. Kotitaloustuotannon bruttoarvonlisäys Suomessa vuonna 2006 oli 75 miljardia euroa. Siitä kansantalouden tilinpitoon sisältyi 9,4 miljardia, mistä pääosa muodostui omistusasuntojen tuottamista laskennallisista asuntopalveluista. Loput 65,6 miljardia euroa jäi kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle. Tämä summa olisi kasvattanut bruttokansantuotetta eli virallisen talouden bruttoarvonlisäystä 39 prosentilla. Itse tuotettujen palvelujen arvon ottaminen huomioon olisi kasvattanut kotitalouksien kulutusta 55 prosentilla. Kotitaloustuotannon käypähintaisen bruttoarvonlisäyksen kasvu vuodesta 2001 vuoteen 2006 oli 19 % ja palvelujen kokonaisarvon kasvu 25 %, mikä kertoo kotitaloustuotannon materiaali-intensiivistymisestä. Kaupassakäynnit ovatkin olennainen osa kotitaloustuotantoa, niihin käytetyn ajan ja matkakustannusten osuus bruttoarvonlisäyksestä on kasvanut entisestään ollen vuonna 2006 noin 11 miljardia euroa. Raportissa kotitaloustuotanto kuvataan lisäksi tehtävittäin, joiksi määritettiin asumispalvelut, ravitsemispalvelut, vaatetus- ja hoivapalvelut sekä toisten kotitalouksien auttaminen ja vapaaehtoistyö. Tärkeimmät ja arvoltaan merkityksellisimmät kotitaloustuotannon tehtävät liittyvät asumispalvelujen sekä aterioiden ja välipalojen tuottamiseen. Asumiseen liittyvien palvelujen arvonlisäys oli 32 miljardia euroa ja aterioiden tuotannon 20,7 miljardia euroa. Vaatetus- ja hoivapalvelun tuotannon sekä vapaaehtoistyön arvo vaihteli 6 ja 7 miljardin euron välillä. Kotitaloustuotannon arvo vaihtelee eri elämänvaiheissa. Yksin asuvien ja pariskuntien talouksista se oli suurin eläkeikäisillä pariskunnilla, joilla tuotannon bruttoarvonlisäys oli runsaat 40 000 euroa vuodessa taloutta kohden. Kahden huoltajan lapsiperheissä tuotannon arvo oli tätäkin suurempi. Pikkulapsiperheissä lastenhoito nostaa tuotannon arvon lähes 49 000 euroon, vaikka summasta on vähennetty julkisen sektorin maksamia kotihoidontukia ja vanhempainrahoja noin 2 700 euroa taloutta kohden. Kouluikäisten lasten perheissä tuotannon arvo on lähes yhtä korkea, 48 000 euroa vuodessa taloutta kohden. Kotitaloustuotannon korvaaminen ostopalveluilla on yleisintä aterioiden ja välipalojen hankinnassa. Kahden huoltajan lapsiperheillä niiden osuus on noin kolmannes itse tuotettujen aterioiden arvosta ja alle 45-vuotiailla yksin asuvilla noin puolet. Ostopalveluiden osuus on pienin eläkeikäisillä, vain noin kymmenesosa. Hoivapalveluita tuottaa kotitalouksien ohella pääosin julkinen sektori. Hoivan ostaminen yksityisiltä yrityksiltä oli vielä vuonna 2006 varsin marginaalista lukuun ottamatta ikääntyneimpiä talouksia. Vaatteet ja tekstiilit hoidetaan kotitalouksien omin voimin, sillä pesulapalvelujen käyttö on varsin vähäistä. Tuloksista käy myös ilmi, että nuorimmat, alle 45-vuotiaitten taloudet, ovat valmiimpia ulkoistamaan kotityötä kuin vanhemmat ikäluokat. Lyhyellä aikavälillä on kuitenkin luultavaa, että kotitaloustuotannon määrä kasvaa. Tämä johtuu eläkeläisten määrän kasvusta ja siitä, että he tekevät runsaasti kotityötä ja vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön suuri osuus erityisesti lapsiperheissä ja eläkeikäisten talouksissa osoittaa sen merkityksen myös sosiaalisen hyvinvoinnin lisääjänä. Ensimmäinen kotitaloustuotannon satelliittitili vuodelle 2001 tehtiin Tilastokeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhteistyönä. Tuloksena saadut tuotantoluvut integroitiin kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tileihin. Tässä raportissa päivitetään satelliittitili vuoden 2006 tiedoilla. Nyt julkaistavien tietojen pohjana ovat kansantalouden tilinpidossa heinäkuussa 2009 julkaistut laskelmat, jotka ovat suoraan vertailukelpoisia vuoden 2001 laskelmien kanss

Kotitalouksien palkaton tuotanto ja sen muutokset 2001-2009

Kotitalouksien palkaton työ oman kotitalouden hyvinvoinnin edistämiseksi jää pääosin kansantalouden tilinpidon ja bkt:n ulkopuolelle. Tästä syystä kotitaloustuotannon merkitys taloudessa ja kulutusmahdollisuuksien lisääjänä on jäänyt vaille huomiota. Tässä raportissa esitetään kotitalouksien tekemän työn ja tuottamien palvelujen arvo vuonna 2009 ja tarkastellaan sen muutosta vuodesta 2001. Laskelmat on laadittu kansantalouden tilinpidon mallin mukaan kotitaloustuotannon satelliittitiliksi. Kotitaloustuotannon bruttoarvonlisäys (sisältää työn arvon, tuotantoon liittyvät verot miinus tuet ja pääomatavaroiden kulumisen) Suomessa vuonna 2009 oli 82,6 miljardia euroa. Siitä kansantalouden tilinpitoon sisältyi 12,5 miljardia, mistä pääosa muodostui omistusasuntojen tuottamista laskennallisista asuntopalveluista. Loput 70,1 miljardia euroa jäi kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle. Sen osuus bkt:sta on pysytellyt eri vuosina noin 39 prosentissa, mutta vuoden 2009 virallisen talouden supistumisen johdosta se nousi 41 prosenttiin. Itse tuotettujen palvelujen arvon ottaminen huomioon olisi kasvattanut kotitalouksien kulutusta 53 prosentilla. Kotitaloustuotannon käypähintaisen bruttoarvonlisäyksen kasvu vuodesta 2001 vuoteen 2009 oli 32 % ja palvelujen kokonaisarvon kasvu 36 %, mikä kertoo kotitaloustuotannon materiaali-intensiivistymisestä. Kaupassakäynteihin käytetyn ajan ja matkakustannusten kokonaisarvo on kuitenkin pysynyt lähes vuoden 2006 tasolla, ja oli vuonna 2009 runsaat 12 miljardia euroa, mikä tekee keskimäärin 400 euroa kotitaloutta kohden kuukaudessa. Raportissa kotitaloustuotanto kuvataan lisäksi tehtävittäin, joiksi määritettiin asumispalvelut, ravitsemispalvelut, vaatetus- ja hoivapalvelut sekä toisten kotitalouksien auttaminen ja vapaaehtoistyö. Tärkeimmät ja arvoltaan merkityksellisimmät kotitaloustuotannon tehtävät liittyvät asumispalvelujen sekä aterioiden ja välipalojen tuottamiseen. Asumiseen liittyvien palvelujen arvonlisäys oli 36,5 miljardia euroa, mikä on keskimäärin taloutta kohden noin 1 200 euroa kuukaudessa. Aterioiden tuotannon arvo oli 20,7 miljardia euroa, kotitaloutta kohden 750 euroa kuukaudessa. Vaatetus- ja hoivapalvelun tuotannon sekä vapaaehtoistyön arvo vaihteli 6 ja 7 miljardin euron välillä, kotitaloutta kohden keskimäärin runsaat 200 euroa kuukaudessa kutakin palvelulajia kohden. Vaatehuoltopalvelujen arvo oli vuodesta 2006 pienentynyt, mikä todennäköisesti johtuu pyykinpesukertojen sekä silittämisen ja muun jälkikäsittelyn vähenemisestä kodeissa. Hoivan arvo puolestaan oli kasvanut erityisesti pikkulapsiperheissä. Suurin suhteellinen kasvu, 25 % vuodesta 2006, ilmeni kuitenkin lemmikkieläinten hoidossa, mikä johtuu lemmikkieläinten pidon lisääntymisestä erityisesti lapsettomien parien talouksissa. Muissa palveluissa kasvu oli samana aikana noin 10 %. Kotitaloustuotannon arvo vaihtelee eri elämänvaiheissa. Yksin asuvien ja pariskuntien talouksista se oli suurin eläkeikäisillä pariskunnilla, joilla tuotannon bruttoarvonlisäys oli runsaat 46 700 euroa vuonna 2009 (noin 3 900 euroa kuukaudessa) taloutta kohden. Kahden huoltajan lapsiperheissä tuotannon arvo oli tätäkin suurempi. Pikkulapsiperheissä lastenhoito nosti tuotannon arvon 55 700 euroon (4 600 euroa kuukaudessa), vaikka summasta on vähennetty julkisen sektorin maksamia kotihoidontukia ja vanhempainrahoja noin 3 000 euroa taloutta kohden. Kouluikäisten lasten perheissä tuotannon arvo oli lähes yhtä korkea, 50 000 euroa vuodessa (4 100 euroa kuukaudessa) taloutta kohden. Satelliittitilit on laadittu vuosille 2001, 2006 ja 2009. Ne on tuotettu Tilastokeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhteistyönä. Tuloksena saadut tuotantoluvut on integroitu kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tileihin. Kiitämme Tilastokeskusta yhteistyöstä tilien laadinnassa, erityiskiitokset Hannu Pääkköselle ja Katri Sointeelle

Kodin ulkopuolella ruokailu osana ruokailutottumusten muutosta 1990-2010

Suomessa on vahva kodin ulkopuolella syömisen perinne, joka perustuu työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa tarjottuihin aterioihin. Vapaa-ajan ulkona syöminen on huomattavasti tuoreempi ilmiö, joka on yleistynyt talouden kasvun, kaupungistumisen ja palvelujen tarjonnan monipuolistumisen seurauksena. Ulkona syöminen jatkaa osaltaan kehitystä, jossa kotien ruoanvalmistuksen vaivaa pyritään vähentämään, mutta ulkona syömiseen liittyy myös vahva sosiaalinen ulottuvuus. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet paljolti ruokapalvelujen tuottajien intressiin. Tässä tutkimuksessa kodin ulkopuolista ruokailua tarkastellaan kuluttajien näkökulmasta. Vastauksia etsitään kysymyksiin, miten ulkona syöminen asettuu arjen käytäntöihin, millaisiin ruokailutilanteisiin se liittyy, mikä sen asema on ruokailun kokonaisuudessa ja millaista kehitystä edellä mainituissa seikoissa on tapahtunut. Tutkimuksessa pohditaan lisäksi ulkona syömisen määrittelyä, sillä se nähdään ravintolaruokailua laajempana käsitteenä. Tutkimuksen empiirisessä osassa kodin ulkopuolista ruokailua tarkastellaan kolmen erityyppisen kvantitatiivisen aineiston avulla, jotka valottavat ulkona syömistä eri näkökulmista. Aineistoina käytettiin Tilastokeskuksen laatimien ajankäyttötutkimusten ja kulutustutkimusten sekä MaRan teettämien ravintolaruokailun trenditutkimusten aineistoja eri vuosilta. Tulokset osoittavat, että noin 40 % kaikista ulkona syödyistä aterioista liittyy työaikaan tai opiskeluun, jolloin ne ovat osa päivittäistä rutiinia. Vapaa-ajalla kodin ulkopuolella ruokailun yleisimpänä syynä ovat sosiaalinen kanssakäyminen eli ystävien tai perheen tapaaminen ja kestitys sekä lomamatkalla olo. Ravintoloiden suurkuluttajia ovat 25-35-vuotiaat lapsettomat parit ja yksin asuvat. Vastaavasti vähiten ulkona syövät yli 55-vuotiaat pariskunnat ja yksin asuvat. Nämä ovat kuitenkin viime vuosina lisänneet ulkona syömistä viikonloppuisin. Toisessa kotitaloudessa ruokailu näyttää olevan monille yhtä yleistä kuin ravintolassa ruokailu. Ruokailun rytmit ovat tasoittumassa. Lounasaika erottuu vielä selvästi arkisin, mutta ei viikonloppuisin. Silloin ei enää ole erotettavissa yhteistä lounas- tai päivällisaikaa vaan niiden väliin on kehittynyt "lunneri". Pääkaupunkiseudulla ravintoloissa ruokailu on noin kaksi kertaa yleisempää kuin muualla maassa viikonloppuisin. Viikolla ero on pienempi, mikä osoittaa työhön liittyvän ruokailun yleisyyttä koko maassa. Ravintoloissa, kahviloissa tai pubeissa seurustelun merkeissä vietetty aika on vuosikymmenten kuluessa tasaisesti vähentynyt. Ulkona syömiseen käytetyt kulutusmenot kasvavat kotitalouden käytettävissä olevien tulojen mukana. Suurin ero alimpien ja ylimpien tuloluokkien välillä on ruokaravintoloiden annoksiin käytetyissä kulutusmenoissa. Sen sijaan pizzerioihin ja hampurilaisravintoloihin käytetyissä rahamenoissa ei ole suuria eroja tuloluokkien välillä

Value of household production in Finland and Germany : Analysis and recalculation of the household satellite account system in both countries

Within this work the value of household production in Finland and Germany is analysed. The figures on household production of Finland and Germany provided by the particular Household Satellite Account Systems indicate a higher value of household production for Finland. The total output of household production amounts to 15 705 per capita. The German value ranges below the Finnish figure and amounts to only 13 438 per capita. Though, the analysis of the particular satellite account systems revealed differences in the underlying valuation concepts in both countries. The indicated values in the Household Satellite Accounts of Finland and Germany are consequently incommensurable. Within a recalculation of the values of household production, comparable results of both countries are generated. For this purpose a new and consistent valuation concept is defined. The defined concept thereby facilitates the presentation of household production in relation to market production. The resulting values of the recalculation present a conversely ratio of the Finnish and German value on household production compared to the original results. After the alignment of the calculation methods in the recalculation, Germany features the higher value of household production. Its value increased within the valuation process and ranges above the Finnish value. The recalculated total output in Germany accounts for 15 694 per capita. The Finnish value by contrast decreased and amounts to only 14 633 per capita. Hence, the modifications, introduced to the valuation concept in terms of the calculation of comparable results, caused changes in the values of household production in Finland and Germany. When household production is related to market production the values of Finland and Germany approximates. The so-called extended GDP, which comprises market and household production, is almost equal in Finland and Germany. This signifies a resembling value of productive capacity. However, the shares of household and market production in the entire production diverge. Germany features a higher share of household production and a lower share of market production. Finland, by contrast, offers the complementary ratio. It posses a higher value of market production and a smaller share of household production. This work proves the great impact of calculation methods on the resulting values of household production and verifies the benefits of an international consistent valuation